On selvää, että huippu-urheilijat omistautuvat täysin lajilleen. Tuo omistautuminen on selkeästi aistittavissa Unbound Gravelin kaltaisissa suurissa tapahtumissa. Vähemmän selkeästi puolestaan ilmaisee itseään se syvällinen omistautuminen, jota suuri joukko ihmisiä osoittaa noiden urheilijoiden, tapahtumien ja yhteisöjen tukemista kohtaan.
Tässä jutussa seuraamme ennen tapahtumia ja niiden aikana muutamia näistä merkittävistä ihmisistä, joita ovat muiden muassa valokuvaaja Linda Guerrette, mekaanikko Wayne Smith ja tapahtumajärjestäjä Michelle Duffy. Tutustumme heidän tapaansa valmistautua tapahtumaan, kurkistamme kulissien taakse ja olemme mukana kilpailupäivän tunnelmissa.
Kun Linda Guerrette oli nuori, sosiaalista mediaa ei vielä ollut olemassa. Hänen lapsuuteen kuuluivat hänen äitinsä kotielokuvat ja perhevalokuvat, jotka inspiroivat Lindaa myöhemmin valokuvaajan uralle. Kyltymätön seikkailunhalu ja toive mukanaolosta heijastuu luonnollisella tavalla Lindan urheilijoista ottamissa valokuvissa.
"Sori vaan Shimano, mutta aina kun saan käsiini uuden laitteen, puran sen ensin osiin." Wayne Smith haluaa tietää, kuinka laitteet toimivat, jotta hän pystyisi tarvittaessa korjaamaan ne. Wayne, joka hallitsee huolellisen valmistautumisen ja jolla on silmää pienimmillekin yksityiskohdille, on mainio kumppani privateer-kuskina ajavalle gravelammattilaiselle Peter Stetinalle.
Michelle Duffy on kokenut markkinointiammattilainen, mutta oikeasti hänen suurin intohimonsa ovat tapahtumat ja niiden muodostamat yhteisöt. Michellen rooli Unboundia pyörittävässä Life Time -organisaatiossa on osittain markkinointijohtaja, osittain toimitusjohtaja ja kokoaikainen tapahtuman suurin fani. Luonteeltaan ääripositiivinen Michelle jakaa myönteistä energiaansa kaikille tapahtumaan osallistuville – niin toimitsijoille, vapaaehtoisille, median edustajille, urheilijoille kuin yleisöllekin.
Samoin kuin kilpailuun osallistuvat urheilijat, myös nämä vähemmän näkyvillä olevat ihmiset omistavat lajille intohimonsa ja kovan työpanoksensa. Ilman heitä ja vuodesta toiseen mukaan tulevaa suurta vapaaehtoisjoukkoa, tukihenkilöstöä ja sisällöntuottajia nämä mullistavat tapahtumat eivät olisi alkuunkaan mahdollisia – tai ainakaan ne eivät olisi yhtä hauskoja eikä niitä olisi dokumentoitu niin hienosti.
