Mikään ei nöyryytä aikuista niin kuin uuden taidon opettelu, joten Shimano Gravel Alliance -tallin ajaja Ibai Fradejas, murtomaaston veteraani, on arvokas apu tiettömässä maastossa.
Ibai seuraa Sandra Parran kehitystä aloittelijasta 500 kilometriin kahdeksassa päivässä Tuscany Trail -tapahtuman ajajaksi ja mitä saavutukseen tarvittiin.
KOKEILUSTA HARRASTUKSEKSI
Olen nauttinut aina ulkoilusta: telttailin lapsuudessa ja olen kiihkeä pitkän matkan gravel-pyöräilijä. Siten minusta on tullut vertailukohta jokaiselle, joka haluaa lähteä tutkimusretkille. Kun hyvä ystäväni Sandra Parra, Valenciassa asuva maantieajaja, halusi testata voimiaan seikkailuretkellä, hän kysyi minulta, kauanko ensimmäisen pyöräilyretken läpäisemiseen menisi aikaa. Sanoin, että se kävisi helposti. Tehdään se tänä keväänä. Vaikka lähdinkin kärkkäästi avuksi, tiesin että töitä riittäisi – Sandrahan on ajaja, joka harvoin, jos koskaan, uskaltaa pois asfaltilta.
Otimme lentävän lähdön. Aluksi etsimme Sandralle ensimmäisen gravel-pyörän, varustimme sen Shimano GRX 2x11 -osasarjalla ja säädimme sen hänen ajoasentonsa mukaisesti. Ensimmäinen, helppo 30 km ajo oli erilaisilla pinnoilla, ja se onnistui ongelmitta. Toisella ajokerralla, ensimmäisellä varsinaisella gravel-ajollaan, Sandra tavoitteli rajojaan ja totutteli GRX-järjestelmän jarrutehoon, jossa luisut ja niukasti vältetyt kolarit muuttuivat valtaviksi virnistyksiksi. Mikä helpotus.
Kolmas ajokerta oli vaikuttava: innostus täytti minut, kun Sandran alustava teknisen laskun pelko muuttui sitkeäksi yritykseksi tehdä se täydellisesti. Siten saimme kumpikin varmuutta, että hän pystyisi painamaan päälle vaikeimpinakin hetkinä. Neljännellä ajokerralla Sandra oli jo koukussa – kokeilusta oli tullut harrastus. Nyt voisimme siirtyä vakavaan ajoon…
EDISTYS JOHTAA SUUNNITTELUUN
Sandran pyörän saavuttua vuoden 2022 alussa pohdimme pari kuukautta lopullista tavoitetta. Päädyimme Tuscany Trail -tapahtumaan, ja nyt oli aika viimeistellä suunnitelma. Sandra oli yhä hieman huolissaan, koska hän ei ollut ennen ajanut niin pitkää matkaa, saatikka sitten kuormatulla pyörällä… hän oli siinä oikeassa. Tuscany Trail -tapahtuman reitti on 500 km ja siinä on 8000 metriä nousuja, mutta päätimme lähteä silti matkaan. Logistiikka on hankala, koska lähtö ja maali ovat eri paikoissa eikä kumpikaan ole lentokentän lähellä.
26.5.2022
Laskeuduimme juuri Pisan lentokentälle ja matkasimme lentokenttäjunalla kaupungin keskustaan. Siellä kokosimme pyörät, pakkasimme tavarat pyörälaukkuihin ja päätimme tutustua kaupunkiin turisteina ennen junamatkaa Donoraticoon, josta lähtisimme Tuscany Trail -reitille huomenna.
27.5.2022
Päivä 1 Toscanan reitillä – 150 km ja 2400 m
Numeroiden jakelualue avattiin klo 8.30. Hotellista oli sinne vain 15 km, joten saavuimme ajallaan. Paikan päällä oli tuttuja ja vanhoja ystäviä, joten pääsimme lopulta liikkeelle klo 10.00. Adrenaliini otti vallan ja ajoimme melkoista vauhtia suuren osan päivästä. Pysähdyimme vain kolme kertaa: kerran jäätelölle, toisen kerran syömään voileivän ja jäätelön ja kolmannen kerran syömään muutama pizzaviipale ja ostamaan päivällistarpeet.
Ajoimme lyhyet maantieosuudet nopeasti ja olimme erityisen huolellisia laskuissa, koska tekninen osaamisemme on mitä on. Väsymys alkoi painaa, joten päätimme leiriytyä. Kello on nyt 20.30 ja syömme päivällisen auringon viime säteiden valossa, ennen kuin aika käydä nukkumaan.
28.5.2022
Päivä 2 Toscanan reitillä – klo 10.00. 145 km ja 2 700 m
Aurinko nousi klo 5.30, mutta meillä meni kaksi tuntia pakata kaikki – hidasta. Puin päälle likaiset vaatteet eiliseltä, mutta Sandra ei aloittelijana kyennyt siihen – tai ei halunnut – ja hänellä on satulalaukuissaan tarpeettoman paljon vaihtovaatteita, joten sillä ei ole väliä. Luvassa oli pitkä päivä ja sen saimme. Suunnitelma oli päästä yhtä pitkälle kuin eilen, jotta selviäisimme retkestä kolmessa päivässä. Emme suhtautuneet siihen kilpailuina, vaan omakohtaisena haasteena. Ajoimme tasaista vauhtia auringonnoususta auringonlaskuun ja pysähdyimme jäätelölle, pizzalle ja ottamaan kuvia.
Alkumatka oli vaikeaa kapeilla, kivisillä poluilla, joilla oli tosi vaikeaa päästä tasaiseen vauhtiin. Puolelta päivin olimme Sienassa ajettuamme vain 60 km. Pysähdyimme syömään ja juttelimme siitä, miten loppupäivän ajoreitti vaikuttui suotuisammalta, vaikkakin säätiedotus varoitteli vuodenajalle ominaisista ukkoskuuroista. Matkaa oli 90 km tavoitteeseemme San Quirico d´Orciaan.
Puhelimet olivat oikeassa ja ukkoskuurot alkoivat jylistä taivaalla. Päätimme, että sateensuoja sillan alla olisi järkevä valinta, ja odotimme kuurojen ohimenoa. Vähän ajan päästä jatkoimme ja tankkasimme herkullisella porchetta-paninilla – nopeaa lisäenergiaa.
Saavuimme määränpäähämme pimeän laskeutuessa. Olisi ollut mukava nukkua jossakin kaupungin retkeilymajoista, mutta ne olivat täynnä. No, olimme lähteneet seikkailulle, joten etsimme laitakaupungilta puiston, jossa saatoimme yöpyä – nukuimme pylväskäytävässä telttaa pystyttämättä, jotta pakkaaminen kävisi aamulla nopeasti.
29.5.2022
Päivä 3 Toscanan reitillä – klo 11.00. 170 km ja 2700 m
Auringon noustessa huomasimme, että muillakin osanottajilla oli ollut sama idea levätä puistossa.Aamupalana oli energiapatukka hillitsemään pahinta nälkää, kunnes saavuimme ensimmäiseen kaupunkiin, jossa tilasimme kahvia ja syötävää. Maasto oli ollut suotuisa rannikkoa lähestyttäessä. Kun maali on enää muutaman kukkulan takana, olo alkaa tuntua haikealta, kun seikkailu lähestyy loppuaan. Mietin aina, nautimmeko siitä riittävästi vai ajoimmeko liian aggressiivisesti vai mitä muuta olisimme voineet tehdä. Totuus on kuitenkin, että olimme ajaneet reitin yhdessä eri puolilta maailmaa tulleiden, pyöräretkeilystä innostuneiden ihmisten kanssa.
Päivän mittaan kohtasimme joitakin mekaanisia ongelmia (jotka oli onneksi helppo korjata), kunnes saavuimme Ortobelloon ja maaliviivalle noin klo 20.00. Juuri ennen maaliviivaa ajoimme Duna Feniglian luonnonpuiston läpi, ja näimme siellä yhden elämäni upeimmista auringonlaskuista. Tätä kirjoittaessani tajusin juuri, miten kaukana kotoa olemme pelkästään polkupyörien ja muutaman välttämättömyystarvikkeen kanssa. Elämä on niin yksinkertaista, että se tuntuu taianomaiselta.
Pitkään odotetun suihkun ja hotelliyön jälkeen olimme valmiit junamatkalle Roomaan. Teimme muinaisessa kaupungissa pikaisen nähtävyyskierroksen, ennen kuin etsimme paikallisen pyöräliikkeen. Sinne oli varattu meille kaksi laatikkoa, joihin pakattuina polkupyörämme pääsivät lentomatkalle kotiin.
Loppuratkaisu
Vaikka Sandra ei ollut totutellut riittävästi pyörään tai maastoon, hänellä oli vahva halu retkeillä, ja sen ansiosta pääsimme maaliin kolmessa päivässä. Vielä vaikuttavampaa oli se, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun Sandra nukkui teltassa yöllä liikkuvien villisikojen ympäröimänä, puhumattakaan yöstä makuupussissa ja kolmesta päivästä ilman suihkua. Kotimatkalla hän kysyi jopa seuraavasta sopivasta retkestä – jos se ei ole hyvä tulos, niin mikä sitten? Tästä kokemuksesta voi oppia sen, että kenestä tahansa voi tulla retkipyöräilyn ammattilainen, kunhan on valmis tekemään hieman valmisteluja. Yritä vain varmistaa, että kuntoa on riittävästi (tai valitse kuntosi mukainen reitti) ja valmistaudu nukkumaan teltassa, jos hotellia ei löydy.
Seikkailuja on kaikkialla; joskus vain pitää polkea vähän pidemmälle, jotta ne löytää.
SANDRAN PYÖRÄ
Alumiinirunkoinen Kona Rove NRB DL, varustettuna 2x11 Shimano GRX -osasarjalla, hydraulijarruilla ja 650b x 48 mm kiekoilla/renkailla.
