Miksi sinunkin kannattaa kokeilla gravelpyöräilyä? Gravel mahdollistaa tutkimusmatkat uusiin ympäristöihin, pääsyn pois meluisilta liikenneväyliltä ja pyöräilyn monilla erilaisilla ajoalustoilla. Lyhyesti sanottuna, gravel mahdollistaa monipuolisesti nautittavan pyöräilykokemuksen. Sellaista pyöräilyn pitäisi aina olla, eikö niin?
Gravel on iso juttu pyöräilymaailmassa. Muutaman viime vuoden aikana gravelpyörien myynti on lisääntynyt huimasti. Yhä useammat ovat gravelpyörän avulla löytäneet päällystämättömien teiden ulkopuolella ajamisen ilon. Mistä gravelissa on tarkkaan ottaen kysymys? ”Gravel”-käsitteen suomenkielinen vastine voisi olla vaikkapa ”sorapyöräily”. Perusideana gravelissa on alun alkaen on ollut pyöräily päällystämättömillä teillä, ja tämän trendin nykyilmentymän alkujuuret ovat jäljitettävissä Yhdysvaltojen keskilänsiosissa yleisille sorateille. Leikillisesti gravelpyöräilyä voitaisiin kutsua vaikkapa ”joka-paikan-pyöräilyksi” tai ”seka-alustapyöräilyksi". Tällaiset ilmaukset ovat kuitenkin suurimmalle osalle ihmisiä liian vaikeita omaksuttavia. Toimivan nimikkeen on oltava helposti mieleen jäävä ja ytimekäs – kuten ”gravel”.
Mielikuvissamme amerikkalaisilla gravelisteilla on aina ulottuvillaan valtavasti pitkiä, tasaisia sorateitä. Muualla maailmassa gravelpyöräilyä joudutaan taas harrastamaan mitä erilaisimmilla ajoalustoilla, joiksi saavat kelvata niin päällystetiet, kapeat metsäpolut, peltotiet kuin vaikkapa mukulakivikadut – muiden muassa. Yksi gravelpyöräilyn hauskimmista puolista on, että sen harrastamiseen soveltuvat mitä erilaisimmat ajoalustat ja -ympäristöt. Ja pullakahvitauot silloin tällöin ovat tietenkin ihan pakollisia. Ilman niitä pyörät lakkaavat pyörimästä.
Monipuolisten ajoalustavaihtoehtojen lisäksi yksi gravelin bonuksista on mahdollisuus pyöräilyyn myös hiljaisemmissa ympäristöissä: Gravel ei välttämättä vaadi hyvin hoidettuja, hyväkuntoisia ajoväyliä. Jopa monien suurten kaupunkien keskusta-alueilta voi löytyä päällystämättömiä, moottoriliikenteestä vapaita ajoympäristöjä.
Jo 1900-luvun alussa lajin harrastajiin kuului käyräsarvipyöräilijöitä, jotka tietoisesti etsivät ajoympäristöjä yleisten liikenneväylien ulkopuolelta. Alussa heitä olivat talvikausiharjoittelun nimissä pitkin peltoteitä kylästä toiseen ajelevat ammattilaispyöräilijät erityisesti Ranskassa ja Belgiassa. Sitten jonkinlaiseksi ilmiöksi kohosi maastoretkipyöräily ja brittiläisen Rough Stuff Fellowshipin kaltaisten ryhmien syntyminen. Seuraava Manner-Euroopasta tullut trendi oli cyclocross – talviaikaan ajettava pyöräkilpailu, jossa kilpailijat joutuvat reitin vaativuuden takia usein nousemaan satulasta ja jatkamaan etenemistä pyöriään esteiden yli kantaen. Tuolloiset pyörät tapasivat olla ominaisuuksiltaan hankalanpuoleisia eikä niiden varustelussakaan ollut kehumista, mutta lajia pidettiin mielenkiintoisena ja cyclocrossista tuli tärkeä talviurheiluaktiviteetti monille pyöräilijöille. Samaan aikaan USA:ssa tehtiin usein samoja asioita. Ainoana erona Eurooppaan verrattuna olivat toisenlaiset ajoympäristöt ja se, että päällysteteiden ulkopuolella tapahtuvasta käyräsarvipyöräilystä alettiin uudella mantereella käyttää nimitystä ”Gravel”. Yhdysvaltojen Keskilännen leveillä, suorilla, tasaisilla sorateillä on huomattava merkitys koko gravelskenen kehitykselle.
2000-luvun alkuun tultaessa jotkut pyöräfriikit alkoivat muokata maantiepyöriään maastoajoon sopivammiksi esimerkiksi asentamalla paksuimmat mahdolliset renkaat, jotka haarukoiden väliin sai sopimaan, tai käyttämällä kaksinkertaista tankonauhaa tärinöiden vaimentamiseksi, tai parantelemalla varusteita omilla virityksillä kestävyyden lisäämiseksi. Myös pyörävalmistajat alkoivat vähitellen kiinnittää huomiota näihin ilmiöihin ja ryhtyivät valmistamaan droppitangolla varustettuja maastopyöriä. Aluksi cyclocross-pyörissä oli paljon crossover-piirteitä. Valmistajat muokkasivat malleja siten, että pyöriin oli mahdollista asentaa paksummat renkaat ja muuttivat runkogeometriaa rennommaksi vakauden lisäämiseksi nopeassa ajossa.
2010-luvun alkupuolelta lähtien asiat ovat kehittyneet vauhdilla. Yhdysvalloissa gravelkilpailuista tuli valtavan suosittu ilmiö. Yli tuhannen osallistujan tapahtumat yleistyivät koko ajan. Valmistajat panivat tämän merkille, mikä sai aikaan gravelskenen laajenemisen entisestään. Myös komponenttivalmistajat alkoivat reagoida tilanteeseen. Saataville alkoi tulla erikoisrenkaita, kestävämpiä voimansiirtoratkaisuja, gravelkäyttöön suunniteltuja vaatteita/kenkiä, kevyitä levyjarrujärjestelmiä sekä likaa ja epäpuhtauksia kestäviä komponentteja.
2010-luvun loppupuolella gravel oli pyöräilymarkkinoiden nopeimmin kasvava osa-alue. Käytännössä jokaisella valmistajalla oli valikoimissaan gravelpyörä – monilla jopa useampi. Gravel kehittyi yhä monipuolisemmaksi ja jakautui useisiin eri genreihin ja osa-alueisiin, joiden ulottuvuuksiin kuuluu niin kilpailutoiminta, retkeily kuin myös rento vapaa-aikapyöräily, muiden muassa. Sittemmin kuvioon ovat tulleet mukaan myös sähkögravelpyörät. Kaiken tämän monipuolisuuden ja uskomattoman pyörä- ja varustevalikoiman keskellä lajia on jatkuvasti yhdistänyt se tosiseikka, että gravelpyöräily on HAUSKAA!
Gravelissa hienoa on se, että periaatteessa mitään erityistä gravelpyörää ei tarvita lajista nauttimiseksi. Tarvitaan vain hyvin huollettu pyörä, joka on varustettu paksuimmilla siihen asennettavissa olevilla renkailla. Miksi valita gravelpyörä? Koska gravelpyörää on todella hauska ajaa! Jousituksen ja muiden lisäkomponenttien puuttumisen ansiosta gravelpyörä voi olla perinteistä maastopyörää kevyempi, mikä lisää ketteryyttä ja nousukykyä, ja samalla se voi olla kestävämpi/luotettavampi kuin maantiepyörä. Riisuttu lähestymistapa – underbiking – tarkoittaa, että pyöräilyjännitystä haetaan lähtemällä vaativiin ajoympäristöihin pyörällä, jonka ominaisuudet eivät välttämättä ole niissä parhaimmillaan. Esimerkiksi polkureitit, jotka täysjousitetulla maastopyörällä voivat tuntua jopa hieman tylsiltä, muuttuvat gravelpyörällä ajettuina haastavammiksi ja tuottavat enemmän onnistumisen tunnetta.
Gravelpyörä on eräänlainen kameleontti: Sillä voi ajaa päällystetiellä, jossa se on lähes yhtä nopea kuin maantiepyörä. Sillä voi ajaa myös maastossa, jossa se pärjää miltei yhtä hyvin kuin maastopyörä. Gravelpyörä on hauska ajettava missä tahansa ajoympäristössä. Ajat pitkin asfalttitietä ja poikkeat ihan vain huvin vuoksi tien ulkopuolelle, kun siltä tuntuu – juuri tämä mahdollisuus tekee gravelpyöräilystä niin hauskaa.
Jos sitä, miksi jokaisen kannattaisi kokeilla gravelpyöräilyä, pitäisi kuvata yhdellä sanalla, tuo sana olisi ”hauskuus”. Gravelpyörällä pääset ajoympäristöihin, joihin et välttämättä ole aiemmin uskaltautunut. Sen avulla pääset halutessasi pois meluisista ja epämiellyttävistä liikenneympäristöistä. Se tuo ulottuvillesi uskomattoman valikoiman ajoalustoja. Ja mikä ehkä tärkeintä, koet, että pyöräily voi olla hauskaa ympäristössä kuin ympäristössä. Sitähän pyöräilyssä pitäisikin olla kyse, eikö niin?
Tekstin kirjoittaja
Olly Townsend on Gravel Union -lehden toimittaja, joka viettää suuren osan ajastaan gravelpyöräilyn parissa. Hän asuu Isossa-Britanniassa, mutta hänellä on ollut onni ajaa gravelia kaikkialla maailmassa.
Kaikki kuvat Olly Townsend/Gravel Union
Jaa tämä artikkeli
