Pyöräilläkkö vai eikö pyörräillä kumppanin kanssa? Siinä pulma. Onko parempi ajaa ja joutua väittelyyn tiskivuoroista yli 10 % nousussa vai nauttia välillä terveellisestä aktiviteetista yksin? Tässä Anke kertoo mielipiteensä #couplegoals-teemasta ja keinoista tasapainottaa endorfiinit ja tunteet satulassa huviteltaessa.

Entisessä elämässä ajoin maastopyörällä ja jouduin suuren osan ajasta katsomaan, kun silloinen poikaystävä katosi kaukaisuuteen. En tiedä, mikä jäi parhaiten mieleen: raivon tunne, kun hän lopulta ajoi takaisin kysymään, olinko kunnossa – kysymys oli turha, koska hän valitsi jokaiselle reitille häkellyttäviä ylämäkiä – ja ajoi sitten taas kaukaisuuteen. Vai se, että minusta oli tullut kulunut esimerkki ihmisestä, jonka kumppani oli suositellut mukaan harrastukseen, joka ei vain osunut kohdalleen.

Pitää varmaan mainita, että hän oli hyvä tyyppi! Suhde oli mahtava… kunnes pyörät tulivat mukaan. Syy on siinä, että pyöräily ei vain paljasta armottomasti kunnon kaikki puolet, vaan se paljastaa myös sielun syöverit.

Kovakuntoisimman syy

Olin parin heikompi puolikas, joten vahvemman oli lähes mahdotonta löytää oikea tasapaino, aivan kuin hänen pohkeittensa voima oli yhdistetty väärinoloon. Sama koskee erästä ystävääni, entistä ammattiajajaa, joka varmistaa aina äärimmäisen huolellisesti, että hänen takakiekkonsa ei karkaa milliäkään hänen rakkaansa pyörästä. Hän antaa usein kumppanilleen vetoapua mäessä ihan pyytämättä asettamalla kätensä hellästi tämän hikiselle selälle. Ennemmin tai myöhemmin hekin joutuvat keskustelemaan ajon pituudesta (liian kauas), kiekkojen välistyksistä (liian suuret) ja keskinopeudesta (liian korkea).

Poikkeukset vahvistavat säännön

Ei liene yllätys, että enimmäkseen miehet saavat syyt niskoilleen satulassa. Onkin mukavaa, että tiedän muutaman esimerkin, jossa naisten täytyy kantaa taakka, joka aiheutuu nopeusedusta kumppaniin nähden. Eräs mieskollegani tiivisti asian näin: ”Tilanne on ihan hyvä, kun kiistanaihe ei ole ajomatkalle lähteminen vaan se, haluaako hän ajaa ’vain’ neljä tuntia seitsemän sijaan.”

Toisessa tapauksessa ystäväni joutui selittämään kumppanilleen kotimatkalla lomalta, miksi hän ei voinut hakea naista Großglocknerin huipulta murtuneen olkapäänsä ja ajokortin menettämisriskin takia: hänen korkeuslukujen jahtaamisensa joutuisi odottamaan parempia päiviä.

Vaikuttaakin siltä, että kumpikin sukupuoli voi syyllistyä endorfiinien asettamiseen etusijalle lähimpiinsä nähden.

Suosittelen kyllä täysin rinnoin pyöräilytreffejä. Muistan yhden joulukuisen aamun – leuto 6 astetta lämmintä – kun aloitimme treffien ensimmäisen nousun. Mies yritti todistaa itselleen (vai minulle?), että hän saisi minut kyllä tuupertumaan väsymyksestä, ja minä todistin hänelle, miten hitaasti osaan ajaa. Tiesin kyllä, että hän odottelisi minua egonsa kanssa huipulla turhan vähissä pukeissa ja kylmästä vapisevana. Sellaisissa tilanteissa pyörä säästää arvokasta aikaa, joka menisi muuten toisiin tai kolmansiin treffeihin.

Käytännölliset

Täysin toisenlainen lähestymistapa. Nämä harrastajat ovat tajunneet, että joka ikistä puuhaa ei tarvitse jakaa. Kuten kuorsaajilla on erilliset makuuhuoneet, tämä ryhmittymä viettää vapaa-aikansa erillään. Sekään ei aina suju helposti: elämässä on ylä- ja alamäkiä, kuten jokaisella pyöräretkellä. Ei-pyöräilijä tietää teoreettisesti, että hän ei jää toiseksi pyörälle, mutta siitä voi seurata raskasta mustasukkaisuutta pyörää kohden samoin kuin toisenlaisia voihkaisuja makuuhuoneessa, kun pyöräilyshortsien vetovoima ei taaskaan löydä kohdettaan.

Yksisarviset

Toivo elää yhä, sillä on olemassa pariskuntia, jotka pystyvät tekemään yhdessä iloisen rentoja ajoretkiä. Ja jopa suorittamaan ultrapitkiä kilpa-ajoja kuristamatta kumppaniaan tämän makuupussiin.

Kun ystäväni ajoi ensimmäisen ultramatkansa poikaystävänsä kanssa, hän kertoi seuraavaa: ”Jos aiot ajaa 2 700 kilometriä, jossa on 50 000 metriä nousua, kyky lukea toisen mielialaa auttaa varmasti.” Voit varmasti kuvitella, millainen heidän kuherruskuukaudestaan tulee.

Saksalaisen pyöräilylehden toimittaja on myös löytänyt tavan ajaa yhdessä vaimonsa kanssa: heillä on nyt moitteettoman hyvin varustettu huippuluokan maantietandempyörä, jolla he pystyvät ajamaan samaa vauhtia.

Perussäännöt

Ajattepa sitten rennosti tai yritätte rikkoa ennätyksiä, paripyöräilyn perusteet ovat aina samat:

• Nopeampi voi hidastaa, mutta hitaampi ei voi kiriä.
• Kiista ajomatkasta tai nopeudesta ei useimmiten liity ajoretkeen. Eikä pyöräilyyn.
• Erilaiset harrastukset eivät tarkoita, että suhde epäonnistuu.
• Yhteiset harrastukset eivät tarkoita, että suhde on sitä vahvempi.
• Pyöräilyn valitseminen ei tarkoita, ettei valitse viettää aikaa kumppanin kanssa.
• Ajokaverit eivät ole automaattisesti mahdollisia seurustelukumppaneita.
• Ei-ajokaverit eivät ole automaattisesti mahdollisia ei-seurustelukumppaneita.

Onnelliset loppuhuipennukset

Internetissä liikkuu suosittu meemi, jossa peiton alta pilkistää kahdet tiiviisti kietoutuneet jalat, ja jaloissa on selvä pyöräilyrusketus. Useimmat pyöräilystä pitävät saattaisivat käyttää tunnistetta #couplegoals. Kuvasta puuttuu kuitenkin se, miten ne ärsyttävät pinnat vaikuttavat dynamiikkaan.

Vain riittävä kerros tunnetason säämiskävoidetta voi pehmentää tämän mahdollisen kitkan lähteen. Ajoittepa yhdessä nopeammin tai hitaammin tai olipa suosikkiajoseuralaisellasi kaksi tai neljä jalkaa, pyörä on suhteessa plus yksi. On itsestäsi kiinni, toimiiko kyseinen kolmiodraama.