Gravelia päiväkisana

Nopeatempoiset gravel-kilpailut saavuttavat koko ajan lisää suosiota, mutta koska kyseessä on vielä nuori laji, ei aina voi tietää, mihin on osallistumassa kilpailunumeroa vaatteisiinsa kiinnittäessään.

Halusimme lisätietoa skenestä ja kysyimme Shimano Gravel Alliance -ajajalta Dalila Leckyltä parhaita vinkkejä, kuinka päästä mukaan Ison-Britannian gravel-kisakuvioihin, kuinka valmistautua kolmen tunnin intensiivisiin kisoihin ja millaista on olla tositoimissa monipuolisen lajin suorituskyvyn äärirajoilla.

”Useimmille gravel-kilpailusta tulevat mieleen bikepacking-varustellut pyörät ja legendaarisen pitkät ajomatkat", sanoo Dalila, joka on osallistunut lukuisiin eri puolilla Iso-Britanniaa järjestetyihin gravel- ja cyclocross-kilpailuihin. ”Usein ajatellaan, että gravel-kisat kestävät useita vuorokausia, ajomatka on satojen kilometrien pituinen ja ajaminen tapahtuu sekä päivä- että yöaikaan, jolloin kykyyn edetä vaihtelevassa maastossa nopeasti on yhdistyttävä tietynlainen neuvokkuus ja toimintakyky univajeesta huolimatta. Näistä kilpailuista kerrotut tarinat ovat legendaarisia, ja osallistujat saavat mainetta vaikeissa olosuhteissa osoittamastaan kyvykkyydestä.”

Mutta kaikki tämä on vain osa tarinaa.

Battle on the Beach – Gravel on uskomattoman monipuolinen kilpailulaji. Kilpailut ovat erilaisia niin luonteensa, pituutensa, reittiympäristöjensä, ajoalustojensa ja jopa tunnelmansa osalta. Sitä, mikä Benelux-maissa tunnetaan ”beach racinginä”, kutsutaan muualla ”graveliksi”.

”Monia kiinnostaa mahdollisuus mitata suorituskykyään ja etsiä omia rajojaan, minkä vuoksi gravel-ultrakisat ovat saavuttaneet suurta suosiota. Niitä on kuitenkin vaikea saada sopimaan yhteen kokopäivätyön kanssa – jos ammattina ei ole pyöräily. Nämä pitkät kilpailutapahtumat vaatisivat ensinnäkin koko loma-ajan uhraamista, ja jossain välissä pitäisi ehtiä myös harjoittelemaan. Jotkut onnistuvat sovittamaan nämä asiat yhteen, mutta minulla homma menee usein hieman överiksi. Lyhyemmät tapahtumat eivät vaadi niin kokonaisvaltaista ajankäytön suunnittelua."

Britannian kansallisten gravel-mestaruuskisojen etappeihin usein kuuluva nopeatempoinen Kings Cup on maantiepyöräilijöille sopivan rento gravel-koitos.

Mitä vaihtoehtoja meillä on maailmassa, joka on täynnä aikarajoituksia?

Ensimmäinen vaihtoehto: eri puolilla maailmaa ajettava Grinduro.

Grindurossa ajetaan yhden päivän aikana yhteensä noin 90 km:n reitti, johon sisältyy neljästä viiteen muutaman kilometrin pituista aikaetappia. Loppupäivä vietetään sosiaalisen kanssakäynnin, yhdessä ajelun ja hauskanpidon merkeissä, unohtamatta festivaalitunnelmaa, joka on aina läsnä huoltopisteillä ja tapahtuma-areenalla. On erittäin helppoa lähteä kotoa liikkeelle perjantai-iltana, kilpailla Grindurossa lauantaina ja palata sitten kotiin sunnuntaina valmiina aloittamaan uusi työviikko. Harjoittelutarve Grinduron kaltaista tapahtumaa varten riippuu siitä, kuinka vakavasti kilpailu on tarkoitus ottaa, mikä muistuttaa eräästä lyhyemmille gravel-kisoille tyypillisestä ominaisuudesta: mukana on aina myös heitä, jotka eivät aio kilpailla ollenkaan vaan ottavat tapahtuman pikemminkin liikunnan kannalta. Niille, jotka haluavat pysyä kilpailun kärkijoukossa, etapit voivat olla mitä tahansa 2–12 minuutin väliltä, joten tällaiset vedot on helppo integroida säännölliseen harjoittelurutiiniin.

Valokuvat: Dan Monaghan, Grinduro, Wales

”Bailunopeuksilla” ajavat suorittavat aikaetapit samaan tahtiin kuin tavallisella päiväajelulla. Kilpailun kärjessä olevat taas puristavat itsensä äärirajoille toivoen pääsevänsä palkintokorokkeelle ja nappaamaan itselleen jonkun ainutlaatuisista Grinduro-palkinnoista. Pidän myös itseäni jossain määrin jälkimmäiseen joukkoon kuuluvana, vaikka en ole vielä palkintokorokkeelle päässytkään! Hienoa Grindurossa ja porukan ryhmityksessä huoltopisteillä on se, että järjestely muodostaa tilan, jossa voit rentoutua ilman tunnetta, että olet jäänyt jälkeen kilpajoukosta ja menetät näkyvästi aikaa. Tämä on aiemmissa monipäiväisissä tapahtumissa ollut stressitekijä, kun kaikilla ajajilla on ollut GPS-paikannin. Katselin jatkuvasti karttaa ja näin, missä muut pisteet menivät ja minusta tuntui, että piti vain painaa eteenpäin, koska ihmiset seuraavat pisteiden etenemistä ja huomaavat, että olen jäänyt jälkeen. Itse en pidä tällaisesta paineesta. Grinduron kaltaisessa tapahtumassa sitä ei ole ollenkaan, koska ajajakohtainen paikannin tallentaa vain ajastetut etapit, joten teoriassa voit lähteä vihonviimeisenä, olla koko päivän joukon takana, ja silti voittaa!

Hyvä tietää Grinduroon osallistumista varten:

Välitykset: Huomioi jyrkät nousut ja tarve nopeaan etenemiseen etapeilla, joten varmista, että käytettävissä on laaja välityssuhdealue.
Kiekot: Rengas- ja kiekkoyhdistelmä on tärkeämpi kuin vaihteet. Sopiva rengaskoko on 700cs ja leveys aina 42 mm:iin asti. Kulutuspinnan pitokyky riippuu maastosta, joten selvitä sen ominaisuudet ennen liikkeellelähtöä.
Sama juttu rengaspaineiden kanssa: tarkkaile säätiedotuksia. Alhaisemmilla rengaspaineilla pito on parempi, jos maasto on märkää, mutta muista, että silloin kitka on suurempi sorapinnalla. Kisakuvioissa tubeless on ihan pakollinen!

Valokuva: Dan Monaghan, Grinduro, Wales

Kings Cup Gravel

Palkintoja hakemassa: Gravelia mestaruusluokassa

Yksipäiväisten gravel-kilpailujen ääripäässä ovat sellaiset tapahtumat kuin UCI Gravel World Series ja Iso-Britannian kansalliset mestaruuskilpailut, jotka on äskettäin pidetty King's Cup Gravelin yhteydessä. En ole puhunut kisan jälkeen paljoakaan kokemuksestani King's Cup Gravel -mestaruuskilpailussa, ja tämä johtuu ensisijaisesti siitä, että kyseessä oli 70 kilometriä totisinta koskaan kokemaani kilpailua, johon olin aivan totaalisen alivalmistautunut. Muistan seisseeni lähtöviivalla katsellen vasemmalle ja oikealle, nähneeni useita pro-kuskeja ja ex-ammattilaisia ja ajatellut: "Tämä tulee varmasti tekemään kipeää". Melkein kolme tuntia armotonta maastoajoa (voittajalla paljon vähemmän!), ei mahdollisuuksia hengähtää, eikä juurikaan aikaa syödä välipaloja, joita olin kätkenyt henkselishortsieni taskuihin. Opin kuitenkin muutaman tärkeän asian tuosta tapahtumasta: Ensinnäkin, pidän paljon teknisemmistä reitistä ja toiseksi, minun on harjoiteltava kunnolla ja huomioitava kilpailun pituus ja olemus. Ei riitä, että pitäydyn tavanomaisissa maastotreeneissäni (kaikki tämä näyttää niin ilmeiseltä jälkeenpäin ajateltuna).

Vuonna 2023 Skotlannissa ajetaan UCI World Series -osakilpailu, johon tulen todennäköisesti osallistumaan.

Hyvä tietää gravel-mestaruuskisoihin osallistumista varten:

Välitykset: Päiväkilpailussa – varsinkin mestaruuskisoissa – takapakan välityssuhdealue voi olla kapeahko, jos kyseessä on tasamaareitti, jossa painotus on enemmän nopeudessa kuin nousujen selvittämisessä.
Rengas-kiekkoyhdistelmä: Tässä voi olla paikallaan kevyempi kombinaatio, koska läsnä on vahvasti kilpailuhenkinen kaikki tai ei mitään -mentaliteetti. Mekaniikkaongelmien kohdalle sattuessa putoaminen kilpailun kärjestä on joka tapauksessa väistämätöntä, joten ylimääräistä painoa ei kannata pitää mukanaan kestävyyden varmistamiseksi.

Valokuvat: Phil Gale/Emmie Collinge

Ajattele Beach Racing -tyyppistä rantakilpailua gravelin serkkuna

Parin tunnin kova kisa Walesin rapsakoissa tuulissa on ehdottomasti enemmän minun juttuni. Battle on the Beach on aikaisin keväällä järjestettävä tapahtuma, jossa ajetaan 45 kilometriä hiekkarannalla. Se oli kerta kaikkiaan mahtavaa! Siinä ei ollut kysymys puhtaasta suorituskykytestistä – myös pyöränkäsittelytaitojen piti olla kohdillaan. Paikan päällä nähty pyöräkavalkadi (gravel, MTB, CX ja jopa muutama fatbike) kertoi selvästi omaa kieltään reittiolojen vaihtelevuudesta, ja jokainen ajaja oli valinnut pyörätyypin, jolla omasta mielestään menestyisi parhaiten. Maasto muuttui jatkuvasti, välillä oli noustava pyörän päältä ja talutettava, hiekkaiset alamäet oli kaatumisriskin takia ajettava varovaisemmin. Kaikki tämä tarkoitti, että kisan aikana tarjoutui tuon tuostakin pieniä hetkiä palautumista varten. Tämä oli taitoihini ja käytettävissä olevaan harjoitusaikaan nähden ehdottomasti sopivampi tapahtuma, johon osallistun varmasti uudelleen ja suosittelen kaikille, jotka pitävät satunnaisesti lähestymistavasta nimeltä #underbiking.

Hyvä tietää rantakilpailuun osallistumista varten:

Välitykset: Kapeampi välityssuhdealue riittää, koska kyseessä on hiekka-alustalla ajettava tasamaakisa.
Kiekkovalinta: Mahdollisimman aero.
Renkaat: Leveä profiili, alhaiset paineet! Sliksirenkaat toimivat hyvin, mutta niiden on hyvä olla mahdollisimman leveät (tämä yhdistelmä voi kuulostaa oudolta, mutta se toimii rantaoloissa).
Kisan jälkeen: Hiekka ja suolavesi syövyttävät komponentteja, joten pyörän pesu- ja voitelutoimet kannattaa tehdä mahdollisimman pian. Myös jarrupalat kannattaa tarkistaa, koska hiekka hankaa ja kuluttaa niitä erittäin nopeasti.

Valokuva: Phil Gale

Ja kun valot sammuvat...

Hieno juttu on se, että kisapäivä voi jatkua myös auringonlaskun jälkeen. Esimerkiksi Lontoon alueen kilpailukalenterissa on tarjolla loistavia rogue-tapahtumia mihin tahansa vuorokaudenaikaan. Yksi selkeästi erottuva tapahtuma on ”Muddy Hell” -niminen yökilpailu, jossa painotus on teknisesti katsottuna gravelin sijaan enemmänkin cyclocrossissa. Mutta jos tarpeeksi ahkerasti etsii, tällaisia kisoja on löydettävissä on myös gravel-painotuksella. Lyhyt, nopea, kiihkeä: nämä sanat kuvailevat tapahtumaa parhaiten. Päivätyössä käyville tällainen kilpailu on ihanteellinen tapa päästää höyryjä ja yhdistää oma suosikkiurheilulaji ja vahva sosiaalinen ulottuvuus.

Huippuvinkki: Hyvät ajovalot ja maastorenkaat ovat ehdoton must.

Katse kohti kilpailukautta 2023

Parin viime vuoden aikana olen tajunnut, kuinka hyvän tilaisuuden päiväkisat tarjoavat arjen kiireistä pakenemiseksi, joten olen jo merkinnyt tapahtumia vuoden 2023 kalenteriini ja olen varma, että nämä varaukset auttavat minua pysymään motivoituneena ja huippukunnossa.

Olen ensimmäiseen ultramatkan gravel-kilpailuuni rekisteröidyttyäni valmistautunut myös ottamalla tulevana kesänä hieman vapaata töistä.

Tässä vaiheessa on vaikea ennustaa, kuinka koitoksessa tulee käymään, mutta on sanottava, että tällaista pyöräilyhaastetta on hauska kokeilla.