30-vuotiaana Shimano Gravel Alliance -ajaja Saoirse Pottie on "löytänyt kaltaisensa". Iso-Britanniassa toimivan Bikepacking Buds -yhteisön perustaja jakaa tarinansa siitä, kuinka yhteisön voima voi saada aikaan muutoksen ihmisen elämässä.
Rakastuin gravelpyöräilyyn, koska sen kautta pääsin tutustumaan paikkoihin, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Mutta gravelpyöräily on uusien reittien lisäksi avannut paljon muutakin. Se on avannut silmäni kokonaiselle yhteisölle.
Viime vuonna laitoin sosiaaliseen mediaan ilmoituksen, jossa kysyin, olisiko joku kiinnostunut lähtemään kanssani bikepacking-pyöräretkelle tammikuisena viikonloppuna. Tämä oli vastaukseni ympärivuotista leiriytymistä koskevaan somehaasteeseen. Verkkoyhteisö reagoi kutsuuni voimakkaasti: paikalle saapui lähes 30 ihmistä.
Vasta saamieni uusien ystävien kanssa mietin siinä nuotion ääressä istuessani, kuinka niin yksinkertaisella tavalla saatiin niin paljon ihmisiä yhteen. Kiinnostus bikepacking-tapahtumaa kohtaan oli selvästi suurta, mutta monilla oli vaikeuksia löytää mukaan kavereita.
Näiden keskustelujen perusteella neljä meistä (minä, Liv Rubene, Itzi Aldecoa Tamayo ja Cat Green) päätti perustaa Bikepacking Buds -yhteisön, jossa ihmiset voivat tehdä yhteisiä retkiä ja pitää muutenkin yhteyttä. Vapaaehtoistiimimme on sittemmin kasvanut 11 henkilöön!
Seuraavana vuonna Bikepacking Buds -yhteisön kokoontumiseen osallistui jo yli 60 ihmistä. Viikonlopputapaamisemme oli täynnä keskusteluja, työpajoja, tekniikkaistuntoja ja gravelajeluja Etelä-Englannissa sijaitsevalla New Forestin kauniilla metsäalueella. Tunnelma oli korkealla. Paikalla oli paljon eri puolilla Iso-Britanniaa toimivia yhteisöjä edustavia ihmisiä, ja monet olivat innoissaan saadessaan ensimmäistä kertaa kuulla näistä eri yhteisöistä.
Zara Bellos ja Diane Mulholland vetivät aamun tekniikkatyöpajan. He opettivat uusina taitoina vaihteiden säädön ja kertoivat samalla työn alla olevista yhteisöprojekteista ja siitä, miksi he suhtautuvat niin intohimoisesti osaamisensa jakamiseen.
Zara jätti uran tv-tuotantoyhtiössä kouluttautuakseen pyörämekaanikoksi, koska hän halusi antaa mahdollisimman monelle mahdollisuuden kokea sen saman ilon, jota pyöräily oli hänelle itselleen tuonut. Zara työskentelee nyt The Bristol Bike Projectissa, joka muiden aktiviteettiensa ohella korjaa käytettyjä pyöriä ja jakaa niitä syrjäytyneille ihmisille.
Diane kiinnostui polkupyörätekniikasta koronasulun aikaan, kun hän alkoi intohimoisesti pyöräillä pitkin Lontoon alueelta löytyviä sorateitä. Ajoreissujen pidentyessä hän halusi oppia korjaamaan pyöränsä itse ja meni Vicky Balfourin vetämälle, vain naisille tarkoitetulle pyöränkorjauskurssille.
Kurssin ansiosta Diane uskaltautui pidentämään pyöräilyseikkailujaan entisestään ja jatkoi pyörätekniikan opiskelua. Lopulta hän perusti Daisy Chain Mechanics -yhteisön, jonka tavoitteena on levittää pyöränkorjaustaitojen ilosanomaa jakamalla tietoa verkossa ja tekniikkatyöpajoissa.
Istuimme kaikki kertomassa tarinoita nuotion äärellä. Eilidh Ogden, Alice Baddeley ja Ellie Reynolds puhuivat rajojen ylittämisestä, seikkailuistaan ja niiden kautta saaduista opeista. Eilidh kertoi Kairosta Kapkaupunkiin ulottuneesta yksinpyöräilyreissustaan, jonka aikana hän joutui elefanttien takaa-ajamaksi, sai turvakseen poliisisaattueen ja koki sydämellistä ystävällisyyttä tuiki tuntemattomien ihmisten taholta.
Alice taas jakoi tarinan 7767 kilometrin pituisesta pyöräilyseikkailustaan pitkin Iso-Britannian rannikkoa. Ellie puolestaan kertoi matkastaan Ironman-MM-kisoihin ja suunnitelmastaan soutaa tänä vuonna Atlantin yli. Tarinat olivat mukaansatempaavia, hauskoja ja vilpittömiä, ja ne saivat uskomaan, että kaikki on mahdollista. Tämä sai ihmiset keskustelemaan ja puhumaan ääneen unelmistaan. Se oli tosi ihanaa!
Lauantai-iltana järjestettiin toinen nuotiokeskustelusarja suuren yhteisaterian merkeissä. Tällä kertaa aiheena oli yhteisöjen voima. Paneelivieraina olivat David Charles Thighs of Steelistä, Zara (edellä mainitusta) The Bristol Bike Projectista ja Pat Wires New Forest Offroad Clubista
David kertoi meille, että Thighs of Steel, joka oli saanut alkunsa kahden naisen hyväntekeväisyysajosta, oli kehittynyt vuosittaiseksi Glasgow'sta Ateenaan ajettavaksi yhteisötapahtumaksi. Yhteisö mahdollisti toiminnan laajenemisen, minkä ansiosta toiminnan puitteissa on saatu kerättyä uskomattomat 650 000 puntaa pakolaisten hyväksi.
Pat kertoi New Forest Offroad Clubin perustamisesta ja siitä, kuinka yhdessä pyöräily on vaikuttanut toiminnassa mukana olevien elämään. Tämän jälkeen useat kuuntelijoista nostivat esille muita inklusiivisia gravelkerhoja eri puolilta Iso-Britanniaa ja kertoivat samankaltaisia henkilökohtaisia ja sydäntä lämmittäviä tarinoita. Paneelivieraita pyydettiin tekemään yhteenveto siitä, mikä teki heidän yhteisöstään erityisen, ja yhtenä yhdistävänä tekijänä esille nousi yhteenkuuluvuuden tunne sekä keskinäinen ymmärrys ja empatia.
Keskustelut ja työpajat olivat täynnä naurua ja iloa polkiessamme pyörillämme New Forestin alueen läpi. Välillä pysähdyimme ottamaan kuvia eläimistä, syömään välipalaa ja jopa nauttimaan virkistävästä pulahduksesta jokeen keskellä englantilaista talvea. Ajomatka New Forestin ympäri ei olisi ollut täydellinen ilman pysähdystä Woods Cycleryn pyöräliike-kahvilaan nauttimaan kupponen paikan legendaarista kahvia!
Olin viikonlopun jälkeen fyysisesti aivan piipussa, mutta täynnä innostusta ja inspiraatiota.
Bikepacking Buds on saavuttanut paljon enemmän kuin luulin olevan mahdollista. Yhteisö on alle vuodessa mahdollistanut 30 bikepacking-retkeä yli 200 hengelle. Olemme luoneet podcastin kertoaksemme tarinoita yhteisöstämme ja jakaaksemme tietoa ja asiantuntemusta kerran kuukaudessa julkaistavissa webinaareissamme ja blogeissamme.
Mikään tällainen ei olisi ollut mahdollista yksin: tarvittiin 11 uskomattoman omistautunutta ja ahkeraa naista, jotka ovat valmiita uhraamaan vapaa-aikansa toisten hyväksi. Taustalla koko joukko ihmisiä tukee meitä, kertoo meistä ystävilleen, neuvoo, jakaa asiantuntemustaan, lainaa työkaluja ja niin edelleen. Yhteisön rakentaminen vaatii paljon työtä, mutta kokemukseni mukaan sillä on ollut elämää muuttava merkitys.
Olen nähnyt ensimmäisen yöajokokemuksensa edellä hermoilleiden ihmisten tulleen takaisin täynnä luottamusta, rakastuneen bikepackingiin ja innostuneen suunnittelemaan omia retkiään.
Koko viikonlopun koin jälleen, kuinka mahtavaa on jakaa iloa tuovia asioita muiden kanssa. Iso-Britannian gravelyhteisö on hyvin erityislaatuinen. Sen kehitykselle on ollut ominaista periaate, että ihmisiä ei erotella taustan, pankkitilin tai ruumiinrakenteen perusteella, vaan siinä pyritään yhteisistä kilometreistä iloiten yhteenkuuluvuuteen, haetaan yhteyttä luontoon ja lisätään saavutettavuutta.
Nyt 30-vuotiaana minusta tuntuu, että olen vihdoin löytänyt sielunsukulaiseni ja olen siitä erittäin kiitollinen.
Lue lisää Bikepacking Buds -yhteisöstä tästä.
Teksti: Saoirse Pottie
Valokuvat: Sarah Hewitt
Jaa tämä artikkeli
